Toinen viikko Saksassa

Ma 4.11

Koulumme alkoi klo 8.45 ja ensimmäisenä meillä olikin englantia. Tunnilla käytiin läpi plastiikkakirurgiaa käsittelevää monistetta. Englannin tuntien jälkeen meillä oli ilmeisesti kemiaa, emme ole tästä kuitenkaan varmoja, koska kukaan ei meille tunnin aihetta selventänyt. Tunti pidettiin kuitenkin kemian luokassa, joten näin tulimme johtopäätökseemme. Meillä oli tämän jälkeen hermosto tunnit, joilla oppilaat esittivät jonkinlaisia näytelmiä hermojen toiminnasta. Sitten meillä oli käytännöntunnit, joilla me teimme kasvohoidot oppilaille. Viimeisellä tunnilla pääsimme tietokone luokkaan ja kirjoitimme vihdoinkin wilma päiväkirjaamme, jota emme melkein saaneet toimimaan. Päivämme päättyikin 16.45. Illalla kävimme kuitenkin vielä kaupassa.

Ti 5.11

Päivä alkoi yllätys yllätys klo 8 ja me teimmekin jalkahoitoja. Jalkahoito oli täysin erilainen kuin Suomessa. Jalkahoitojen jälkeen meillä oli taas Derma Visualizeria käsittelevä oppitunti, jonka aikana emme tehneet yhtään mitään, koska tunti oli saksaksi. Koulupäivän päätteeksi matkasimmekin ensimmäiselle työpäivällemme. Anni P:llä oli töitä klo 14-18 ja toisella Annilla klo 15-19.

Anni R:n työpaikka

Anni P pääsi seuraamaan hoitoja, joita tehtiin asiakkaille. Kaikki työntekijät olivat oikein mukavia. Vaikkei heidän englantinsa ollut mitään parhaita oli heillä silti hauskaa. Työpäivän aikana hän pääsi tekemään myös parit käsi- ja jalkahieronnat. Kun hän pääsi töistä hän oli luvannut odottaa toista Annia töistä. Joten hän meni käymään syömässä ja kauppakeskuksessa pyörimässä.

Anni R. pääsi töissä seuramaan ripsien ja kulmien värjäystä, ripsienpidennyksien huoltoa, säärien ja bikinirajan vahausta sekä kasvohoitoa. Hänelle myös näytettiin, kuinka tulevassa tapahtumassa hänen täytyy pikakasvohierontoja tehdä asiakkaille. Työpaikalla puhuttiin ihan hyvää englantia, joten Anni tuli hyvin toimeen työntekijöiden kanssa. Myös asiakkaat olivat mukavia. Työpäivän jälkeen Anni matkasi takaisin Mönchengladbachiin, josta molemmat Annit matkasivat yhdessä kotikaupunkiinsa.

Täällä on vähän isommat imurit

Ke 6.11

Menimme tuttuun tapaan aamulla kahdeksaksi kouluun, jossa meille selvisikin, että aamun tunnit ovatkin peruttu. Palasimme kämpille ja koulu alkoikin vasta 9.50. Välissä otimmekin pienet päikkärit. Ensimmäinen tuntimme koski hermoja, mutta opettaja päästikin meidät tietokone luokkaan kirjoittamaan blogiamme. Seuraavaksi meillä olikin saksan tunnit, joista emme taaskaan ymmärtäneet yhtikäs mitään. Viimeiset tunnit meillä olikin Atk:ta. Koneista oli netti pistetty pois, joten emme päässeetkään kirjoittamaan blogiamme uudestaan. Päivä päättyikin klo 15. Illalla vaan lepäilimme kämpillä ja teimme ruokaa.

To 7.11

Ensimmäisillä oppitunneilla meille tehtiin vartalohoidot, johon kuului kuorinta, laite, naamio ja hieronta jaloille ja selän alueelle. Seuraavilla tunneille meille tehtiin kasvohoidot laitteilla. Aamun hemmotteluhetki oli kyllä mukava. Yllätyksenä meille tulikin iltapäivästä asiakkaat mallipäivänä, koska koulun oppilaita oli kipeänä, joten jouduimme korvaamaan heitä. Yksi Anni teki selänhoidon ja kasvohoidon, toinen teki pelkän kasvohoidon. Oli mielenkiintoista tehdä hoitoja asiakkaille, kun ei ollut yhteistä kieltä, mutta siitä selvittiin ja saimme ihan tippiäkin asiakkailta. Tämä tippikulttuuri olisi sopiva lisä meidän Suomen aspa-päiviinkin. Päivä oli jälleen kevyt 10 tuntia pitkä ja olimme ihan poikki sen lopussa.

Pe 8.11

Aamulla meillä oli ensimmäisenä markkinointia, samalla teimme kouluhommia, koska emme taaskaan ymmärtäneet sanakaan. Seuraavaksi me teimme kasvohoidot ultraäänilaitteilla koulun oppilaille. Kasvohoitojen jälkeen meillä oli matematiikkaa. Anni P oli koko viikon odottanut matikan tunteja, mutta pettyi, koska tunneilla ei laskettu ollenkaan vaan käytiin suullisesti asioita läpi. Täällä lasketaan myös laskuja eri tavalla kuin Suomessa. Viimeiset tunnit meillä oli meikkausta ja teimme siellä häämeikit. Meikkauksessa tuli pieni paniikki, kun saimme tietää, että täällä käytetään meikkeihin vain puoli tuntia (saimme tämän kuulla, kun aikaa oli vain 10 min jäljellä), kun puolestaan meillä käytetään koulussa 1,5 tuntia. Täällä käytetään kaikille samaa ripsiväriä, mikä vähän hirvitti meitä. Päivä päättyi onneksi jo kolmelta.

Ilta olikin meillä tapahtumarikkaampi. Kun tulimme koulusta ihmettelimme sitä, että pihallemme rakennettiin kokkoa. Hetki siitä, pihalle alkoi kokoontumaan lapsiperheitä. Paikalle tuli myös hevoskärry ja paloauto. Pihastamme he lähtivät kulkueena kiertämään ympärikaupunkia, orkesterin säestyksellä. Hetkenpäästä he tulivat takaisin ja pihalla alkoi jonkinlainen näytelmä ratsastastajasta joka kiertää hevosellaa kokkoa ja auttaa jotain pappaa. Lapsille jaettiin myös lahjoja. Pikkuhiljaa ihmiset hiipuivat pois. Kun teimme illalla rauhassa ruokaa tapahtuman jälkeen, keittiökaappimme päätti kesken kaiken romahtaa seinältä alas. Toinen Anneista sai sen kuitenkin onneksi kiinni ja säästyimme suuremmilta vahinkoilta (RIP meidän ketsuppi). Loppu ilta kuluikin sitten keittiön siivoilussa ja Barbaralle soitellessa.

La 9.11

Lauantaina nukuimme aamulla pitkään ja menimme shoppailemaan Mönchengladbachissa sijaitsevaan Minto kauppakeskukseen. Kävimme myös ensimmäistä kertaa syömässä KFC:ssä ja jälkiruoalla kävimme vielä mäkkärissä. Kävimme myös ruokakaupassa ennen junalla kotiin lähtöä. Kotikaupungissamme kävimme vielä kirjakaupassa ja suuntasimmekin sieltä kotiin. Loppupäivä menikin ihan vain levätessä.

Su 10.11

Aamulla heräsimme aikaisin ja suuntasimme bussipysäkille. Hetken odottelun jälkeen meille selvisikin, että bussi ei kuljekaan sunnuntaisin, joten lähdimme kävelemään rautatieasemalle. Matkustimme junalla Mönchengladbachiin. Rautatieasema oli täynnä jalkapallofaneja, koska ilmeisesti Borussialla (paikallinen jalkapallojoukkue) oli peli. Matkamme jatkui toisella junalla Alankomaiden puolelle Venlo nimiseen kaupunkiin.  Venlossa suuntasimme etsimään primarkia ja se löytyikin aika helposti. Siellä vierähtikin reilut 2 tuntia. Tämän rankan koettelemuksen jälkeen olimme kuolla nälkään ja löysimme lupaavan näköisen ravintolan. Ruoka oli kuitenkin suuri pettymys, mutta tarjoilijamme oli kuitenkin todella mukava ja innoissaan siitä, että olemme Suomesta.

Kello oli sen verran paljon, että suuntasimme takaisin Venlon rautatieasemalle. Jossa tapasimme aamulla samassa junassa tulleita mummoja. Oli hieman eksyneen näköisiä, koska emme tienneet mistä junan alkumatkan korvaava bussi lähtee. Vaikka meillä ei ollut mummojen kanssa yhteistä kieltä, he antoivat meille nyökkäyksiä siitä, että olemme oikeassa paikassa. Mummoihin voi aina luottaa, sillä selvisimme perille. Bussin jälkeen matkustimme loppumatkan kahdella junalla kotiin. Ilmeisesti jalkapallopeli oli mennyt hyvin, koska vastaamme tuli jatkuvasti hyvin onnellisia ja juopuneita ihmisiä, joilla oli fanituotteita päällään.